joo voi herramunjee.

mulla on menny keittiössä viimeaikoina jok'ikinen asia päin prinkkalaa. palaan asiaan kunhan lasta pysyy kädessä ja mun kakuista ei tulis liian kuivia, raakoja ja pohjaanpalaneita....

leikkikää vaikka tuolla sen aikaa.

http://whatthefuckshouldimakefordinner.com/

parahin joulupukki ...

 

 

soisin niin kovin seuraavien (tai ainakin muutamien) kirjojen jotenkin löytävän tiensä pukinkonttiin ! : 

Alen, Thieulon, Lindström - Köyhät Ritarit

Dixon - Afrikkalainen Keittokirja

Salonen, Johansson - Ruokatorstai

Koski - Apukokin Keittokirja

Dixon - Ruokaa Rippeistä

Ljungren - Familjens Stora Receptskatt

Dixon - 1000 Parasta Keittoa

Keränen, Malmi - Valkokankaan Herkkuja

Cutler, Muurinen, Iso-Markku - Vaivatonta Arkiruokaa

Barnum-Bobb, Tuomaala - 200 Suklaaunelmaa

Soisalo, Voutilainen, Laine - Mustikka, Ruis ja Rypsi

La Fountain - Passion For Food

Karri - Uusavuttomien Keittokirja

toivelistalta löytyy myös villasukkia, lapasia sekä suklaata. myös marimekon siirtolapuutarha-sarjaa toivotaan.

kuvat googlesta.

varoituksen sana.

tikka masala ja bratwursti eivät sovi yhteen. siis hyi helkkari.

Калакейтто, или финская молочная уха

Kalakeitto on kyllä sellainen ruoka että sen kanssa voi harvoin mennä vikaan, ja se kuuluu ruokiin, joita yleensä ravintolassa tilaan, ei sillä ettei herkkua osaisi itse valmistaa, se olisi vaikeaa ja pitkätekoista tehdä tai että se olisi kallista, mutta kun ravintolassa syötäessä, on tuolla lapsuuden hoitopaikasta tutulla nami-herkulla aivan omanlaatuisensa glamouri ! sitä kun tuli perhepäivähoitolassa kitattua aikamoiset määrät mahakumpuun, meidän hoitotäti kun tuppasi tekemään keiton aina punaiseen maitoon, en muista koskaan valittaneeni, sellaista herkkua se sentäs oli ! 

seitinen kalakeitto ja äidiltä opitut pöytätavat:

kauppalista:

- perunaa

- sipulia

- 2prk ruokakermaa

- kalalientä

- pakasteseitiä

- maustepippureita n. 8-10 kappaletta

- ruislimppu

1. kiehauta kalaliemi
    - meillä käytetään keittoihin vain ja ainoastaan 5litran kattilaa, eli n. 4litran liemeen upposi 5kuutiota, mikäli käytetään periaatetta 1kuutio / ½litraa vettä, ollaan jo aika lähellä suolaövereitä.
2. heitä sekaan lohkotut sipulit sekä pilkotut ja kuoritut perunat ja anna keittyä noin 10minsaa.
3. heitä kalat sekaan ja anna hautua kannen alla n. 10 min
4. kermat soppaan sekaan, sekoita ja kiehauta.
5. tarjoa mielellään tuoreen, voilla voidellun ruisleivän kera, päälle jos saat jostain oltermannia niin olet aikamoisen perisuomalaisen kulinaristisen makunautinnon partaalla. 

seuraavana kalakeittomissionani on tehdä äidin reseptin mukaista kylmäsavulohikeittoa, joka on erittäin kermaista, suolaista ja rasvaista, ja nam. niin paljon lohta täynnä kuin voi vaan kala-addikti toivoa !

sokerihiiren seikkailut: paistetut banaanit ja jäde

oon ollu aina sokeriin päin, suolaa kun en laita oikein mihinkään paitsi perunoiden ja pastan keitinveteen. mutta makeanhimoisella savolaislikalla on myös se synkkä salaisuus. en osaa laittaa oikein mitään kirjaimellisesti makeaa jälkkäriä. keksejä osaan leipoa, muffineita myös, ja kääretortun sarallakin olen petrannut hurjasti, enää ei mokoma kerkeä uuniin palaa. mutta kun himoitsee aina sitä leipomuksen taikinaa, unohtuvat kiisselit, hedelmäpaistokset sun muut aivan täysin. mutta lauantaina minä kunnostauduin, sokerinhimoissani päätin ottaa hyllystä ne suosikki-mausteeni, eli kardemumman ja fariinisokerin, mikäli sokeria nyt voi mausteeksi sanoa.

Banaanit paistinpannulla ja (väärää) jätskiä:

Voita

Kardemummaa

Banaania ( 1 per syöjä )

jäätelöä (vanilja ja suklaajäätelö soveltuvat mainiosti! )

1. Sulata voi pannulla ja heitä sekaan sen verta kardemummaa kuin maku-aistisi kokee parhaaksi, itse heitin aika reilusti, ja silti jäi vajaaksi, kardemummaa kun voisi melkein jopa hengittää, huh.
2. Heitä sekaan fariinisokeri ja anna sulaa, sokeri sulaa suht nopeaan joten ole valpas ettei pala.
3. Viipaloi pannulle banaanit ja ruskista, älä mössää, banaani on katala ja muussaantuu helposti, etenkin jos kokkaajana on vähän liiankin kovakourainen savolaisapina.
4. Jaa banskut lautasille joissa on haluamasi määrä haluamaasi jätskiä (täällä tilattiin kaupasta kasvisrasvajädeä mutta ei oo kuulemma hyvvää joten kaupassakävijä toi kermajäätelöä. ) dunkkuun tulo ei ollut kaukana.
5. Kisko kitusiin.

En ole mies(nais?)muistiin kohdannut makean saralla voittajaani, sen verta hyvin uppoaisi vaikka tomusokerilla kuorrutettu hunaja mutta tällä kertaa sokeri vei voiton, hävettäähän se myöntää, mutta mikäli minut nyt sokerilla päihitettiin, ei suklaisille herkuille ole toistaiseksi vielä hävitty, aina yksi suklaassa uitettu, suklaa-voi-kermaleivos nassuun katoaa, ja ihan hyvällä omalla tunnolla. Sääliksi käy niitä jotka katsovat kalorien perään ja unohtavat sen faktan, että jos ei syö jälkkärii niin jää ruipulaksi, ja itse tallustelen maan pinnalla hieman pulleampana, kuin säälittävänä sokerittomana ruipulana. hei haloo !

immeinen voe lähtöö savosta, mut ei savo ikänä immeisestä.

Saatiin toissasunnuntaiaamuna iloinen yllätys kun täti perheineen iski kylään paluureissulla kuopiosta helsinkiin.

Auton takapaksista löytyi niin kattilaa mummolasta kuin tuliaisia berliinistä. Eräässä Hanna Partasen kalakukkoleipomon logolla varustetusta muovipussista putkahti myös jokaisen savosta muuttajan päiväuni, muikkukko, tuo lapsuuden viharakkausruoka.

Voi sitä savolaistytön iloa, rimua ja onnenkyyneleitä kun sen kukon leikkasi auki maanantai-iltana, niin ihanalle, tutulle ja turvalliselle se maistui. Helppoa se on saada tyttö iloseksi, heitä etteen läskiä ja muikkuja ruiskuoressa. Pentuna ei iskenyt vahvan makuinen ruiskuori, teininä ällötti se läskin määrä, mutta nyt varhaisaikuisena ei voi kuin rakastaa molempia, ja pienen voinokareen kanssa jopa, voi pojat !

Haluan lopuksi vielä muistuttaa että kyseessä on tosiaan supisavolainen muikkukko, jota ei pidä sotkeman mihinkään helkkarin pohjoiskarjalan lanttukukkoon !

laiskapullea sunnuntai.

huomatkaa pizzasakset !

ei niin laiskansalskeaa sunnuntaita etteikö sitä voisi kuluttaa pizzan, vichyn ja huononhyvän leffan puitteissa. kokkailu ei käyny mielessäkään !

pizzailijoitakin on muutamaa eri koulukuntaa, osa vannoo pannupizzan nimeen, osa rapean pohjan ja osa runsaan juuston nimeen, itse pidän pannupizzasta, runsaalla juustolla. rapea pohja ei oikein iske. mitä pehmoisempi sen parempi, vaikkakin pidän pizzastani myös tummana. 

"Saattaakin" olla että tilaan tämän postauksen jälkeen uuden pitsan. suosikiksi on noussut tammelan torin reunalla sijaitsevan FIN PIZZA:n katkarapupizza. sisältäen tupla- katkaravun ja tuplavalkosipulin, ja avomies kiittää. meikäläisellehän on ensimmäisestä tamperevisiitistä alkaen iskostettu päähän että täältä ei oikeaa pizzaa saa. ja pakko myöntää että ne suomen parhaat pizzat löytyvät niin kuopiossa tulliportinkadulta sijaitsevasta caesars'sista kuin helsingin ydinkeskustan virgin oilista. vikassa tosin reissataan jo gourmet-ruoan parissa ja samoin hinnoissa.