Saatiin toissasunnuntaiaamuna iloinen yllätys kun täti perheineen iski kylään paluureissulla kuopiosta helsinkiin.
Auton takapaksista löytyi niin kattilaa mummolasta kuin tuliaisia berliinistä. Eräässä Hanna Partasen kalakukkoleipomon logolla varustetusta muovipussista putkahti myös jokaisen savosta muuttajan päiväuni, muikkukko, tuo lapsuuden viharakkausruoka.
Voi sitä savolaistytön iloa, rimua ja onnenkyyneleitä kun sen kukon leikkasi auki maanantai-iltana, niin ihanalle, tutulle ja turvalliselle se maistui. Helppoa se on saada tyttö iloseksi, heitä etteen läskiä ja muikkuja ruiskuoressa. Pentuna ei iskenyt vahvan makuinen ruiskuori, teininä ällötti se läskin määrä, mutta nyt varhaisaikuisena ei voi kuin rakastaa molempia, ja pienen voinokareen kanssa jopa, voi pojat !
Haluan lopuksi vielä muistuttaa että kyseessä on tosiaan supisavolainen muikkukko, jota ei pidä sotkeman mihinkään helkkarin pohjoiskarjalan lanttukukkoon !
LANTTUKUKKO ON KAENUUTA: HEMMETIN SAVOLAESET.
VastaaPoistaUmpikukko ei voita millään kaenuulaesta avokukkoa.
Kuten edesmennyt ukkini oli kuulema aikoinaan vieraillut Kuopiossa torilla ja ostanut muikkukukon, josta säälien totesi vain: "Voe että sehän oli ku ruisleipää vaan ja sen ku halakasi niin sielä oli kaks muikkua köllöllään ja kolomas oli peänalusena."
Onpas kaunis kuva kalakukosta. Varmaan aika herkullisen näköinen ei-savolaisten mielestä. Ja kun pistät siihen viereen vielä Tapolan mustaa makkaraa, niin esteettisyys on huipussaan.
VastaaPoista